Otetaan välttämättömiä harppauksia kohti luontopositiivista ja hiilinegatiivista Espoota!

Millainen olisi Espoo, joka olisi rakennettu metsiä, soita, kosteikkoja ja ranta-alueita suojellen ja ennallistaen? Ehkä pieniä puukerrostalojen keskittymiä, yhteisviljelmiä katoilla ja kaupungin pelloilla, hedelmäpuuviljelmiä, mikrometsiä, hiljaa kulkevia sähköbusseja, ja pari korkeaa keskusta, joista näkisi merelle? Solisevia puroja, lehtoja ja lintukosteikkoja, metsäsiltoja luonnolle ja ihmisille yli väylien, ohi kauppakeskusten, vähemmän autoja, enemmän pyöräteitä?

Siirrytään puutarhakaupunkiajattelusta luontokaupunkiajatteluun.

• Hyödynnetään kaupunkisuunnittelussa luontopohjaisia ratkaisuja kuten viherseiniä, läpäiseviä viherpintoja ja mikrometsiä.
• Kehitetään viherkerrointa kohti lajien eri tarpeet huomioivaa luonnon monimuotoisuutta parantavaa työkalua
• Kaavoitetaan Espoo viherkäytävien ympärille ja otetaan perusteellinen luontokartoitus pakolliseksi osaksi kaavoitusprosessia.
• Ennallistetaan rantaniittyjä ja suojellaan purojen valuma-alueet rakentamiselta
• Lisätään pyöräteitä ja varmistetaan turvalliset kävelyyhteydet
• Asetetaan kunninanhimoiset tavoitteet luonkadon pysäyttämiseksi Espoossa.

Otetaan rohkeita, välttämättömiä harppauksia kohti hiilinegatiivisuutta ja luontopositiivista Espoota – budjetoidaan ja investoidaan katse tulevaisuudessa.

LUONTOKATO TORJUTAAN KUNNISSA!