Espoo ja espoolaiset tarvitsevat luontoa voidakseen hyvin. On aika siirtyä pientalokaupunkiajattelusta metsäkaupunkiajatteluun.

Luonnon monimuotoisuuden paremmin huomioivalle kaupunkisuunnittelulle on tilausta. Tuoreen luontobarometrin tulosten mukaan liki yhdeksän kymmenestä suomalaisesta on sitä mieltä, että luonnon monimuotoisuus tulisi huomioida kuntatason päätöksenteossa. Samoin enemmistö (89 %) vastaajista on yhtä mieltä siitä, että kuntien tulisi ottaa luonnon myönteiset terveysvaikutukset nykyistä paremmin huomioon kaavoituksessa ja rakentamisessa. Kasvavissa kunnissa, kuten Espoossa, luontoa koskevat kysymykset ovat kriittisiä.

Espoon kasvu aiheuttaa painetta lähiluonnolle. Kaitaalla asuvana tämä kysymys osuu todella lähelle. Metrokeskuksen hyväksytyn asemakaavan alle jää arvokasta lähiluontoa, kuten liito-oravan pesimäpuita. Espoon Vihreiden valtuutetut, mm. huikea Risto Nevanlinna, ovat taistelleet luontoa säästävien lisäysten puolesta asemakaavaan. Silti tilanne on huolestuttava.

Tekisi mieli sanoa ”seis rakentamiselle”, mutta rakentamisen pysäyttäminen ei ole ratkaisu laajemmassa mittakaavassa. Se johtaisi asuntojen hintojen nousuun, pidempiin työmatkoihin ja asuinalueiden eriytymiseen. Kaitaan metroasemalla saa toisinaan jäädä yksin pysäkille – omanlaistaan luksusta, mutta ei millään mittarilla järkevää.

Asukasmäärän kasvu ja luonnon hyvinvointi voidaan kuitenkin sovittaa yhteen järkevällä ja luonnon monimuotoisuutta tukevalla kaupunkisuunnittelulla.

Tässä muutamia keinoja:

1. Ohjataan rakentaminen jo rakennetuille alueille. Vajaakäytöllä olevat yksityisomistuksessa olevat maa-alueet tulisi saada tehokkaammin käyttöön. Tämä vaatii tiiviimpää ja toimivampaa yhteistyötä yksityisten maanomistajien kanssa.
2. Otetaan mallia 60-70-luvun metsälähiö ajattelusta, jossa kerrostalorakentamista ohjaa väljyys ja rakennusten väliin jäävät metsälaikut tai nk. mikrometsiä.
3. Annetaan luonnon villiintyä Tuoreen luontobarometrin mukaan 74 % suomalaisista kannattaa nurmikoiden leikkaamatta jättämistä ja puistojen haravoimattomuutta luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Keino on sekä laajasti hyväksytty että kustannustehokas, mitä muuta voisi toivoa?
4. Otetaan käyttöön hyödyntämätön kaupunkitila – kuten tienpientareet, liikenneympyrät ja julkisten tilojen ulkopinnat ja hyödynnetään luontopohjaisia ratkaisuja kuten viherseiniä, -kattoja ja  niityttämistä kaupunkiluonnon määrän ja laadun lisäämiseksi. 
5. Huomioidaan eri lajien tarpeet kaupunkisuunnittelussa. Laajennetaan  luontoselvitysten kattamaan myös ei-uhanalaisten lajien tarpeet ja varmistetaan elinalueiden ekologinen kytkeytyvyys eri lajien näkökulmasta.
6. Edellytetään rakentajilta luontoystävällisiä ratkaisuja ja luonnon monimuotoisuutta tukevaa vihersuunnittelua. Pihakatteiden eli pihojen rakentaminen autohallin päälle tulisi sallia vain poikkeustapauksissa ja pihoilla suosia maapohjaa. Läpäisevien pintojen lisääminen on tärkeää myös hulevesien hallinnan ja kaupunkitulvien ehkäisemisen kannalta.
7. Kielletään puuston turha poistaminen ennen rakentamista. Alueiden ”puhdistaminen” ennen rakentamisen aloittamista on estettävä. Rakennuttajien tulee säilyttää luonto mahdollisimman pitkään ennen rakennustöiden aloitusta.

On ensiarvoisen tärkeää, että Espoossa siirrytään kaupunkisuunnittelussa ihmiskeskeisestä ajattelusta kaikkien lajien hyvinvoinnin huomioivaan maankäytön suunnitteluun. Lähiluonnon suojelun ja kaupunkiluonnon laadun parantamisen hyödyt niin ihmisten hyvinvoinnille kuin muiden kaupungissa asustavien lajien elinvoimalle ovat kiistattomat. 

Nostetaan luonnon ja ihmisen yhteishyvinvointi kaupunkisuunnittelun keskiöön ja rakennetaan luontoviisaita metsälähiöitä hyvien liikenneyhteyksien varrelle.

Tietopohja:

Ympäristöministeriö (2025). Luontobarometri.
Syke (2025). Kaupunkeja voidaan tiivistää luontoviisaasti.
Syke (2025). Ympäristötiedolla rakennetaan kestäviä ja elinvoimiaisia kuntia.
MUST-tutkimushanke (2025). Arkivihreä jää usein huomiotta alueidenkäytön suunnittelussa.

Raymond, C.M., Rautio, P., Fagerholm, N. et al. (2025). Applying multispecies justice in nature-based solutions and urban sustainability planning: Tensions and prospects.
Hautamäki, R. et al. (2024) Ekologinen kytkeytyvyys ja luonnon monimuotoisuus alueidenkäytön suunnittelussa
Uimonen, L. (2022) Tapaustutkimus Espoon lähiöluonnon kulttuurihistoriallisista piirteistä